Tänään on ensimmäinen kolmesta todellakin ansaitusta vapaapäivästä. Olen viimeksi ollut pidemmällä vapaalla kolme viikkoa sitten eli siis se tarkoittaa sitä, että viimeiset kolme viikkoa on mennyt yhden päivän vapailla. Huh, ei ihme, että olen ollut vähän väsynyt ja kärttyinen. Joten tänään olen viettänyt leppoisaa vapaapäivää, joka on käsittänyt mm. pienimuotoisen itkukohtauksen ja monta jaksoa Big Bang Theorya eli tutummin Rillit huurussa. Se ainakin sivuaa fysiikkaa, joten voin sanoa viettäneeni tänään aiheen parissa enemmänkin aikaa. Kyllä mie tuota kirjaakin olen lueskellut, mutta ehkä meidän kissa Mörkö minuakin enemmän.
Eilen tuli kuukausi päätöksestä hakea lääkikseen ja nyt kun
mietin aikaa taaksepäin, huomaan miten paljon on tapahtunut loppujen lopuksi
lyhyessä ajassa. Kuukaudessa olen ehtinyt kerätä suurimman osan lukion
oppikirjoista, aloittanut lukemisen, suunnitellut uusia yhteistyökuvioita tähän
projektiin liittyen, löysin maailman parhaimman lukukaverin tähän mukaan ja kaiken
tämän keskellä olen käynyt täysipäiväisesti töissä. Niin, ja aloitettiinhan me
tämä blogikin. Eli voisi sanoa, että kulunut kuukausi on ollut hyvin
tuottelias!
Ensi viikolla mennään Ellin kanssa sinne pitkän matematiikan
ykköskurssille ja onhan meillä pari kurssia nettilukionkin kautta. Syksyn ja talven
aikana keskitytään siis ainakin alkuun matematiikkaan ja fysiikkaan, ja siinä
sivussa myös biologiaan. Biologia onkin aina se palkinto: kun jaksaa ensin
pähkäillä ja laskea, saa sen jälkeen hyvällä omallatunnolla lukea biologiaa,
joka on ihan ehdottomasti se mielenkiintoisin aine. Kemia jää ehkä hieman
vähemmälle tämän talven aikana, mutta sitäkin on tietenkin opiskeltava mahdollisuuksien mukaan. Vielähän
tuntuu, että aikaa on vaikka muille jakaa ja siihen turvallisuuden tunteeseen
on helppo sukeltaa. Todellisuushan on ihan toinen juttu :D
Ulkona on satanut koko päivän ja ainakin näin ikkunasta
ihastellessa luonto näyttää todella vihreältä, eikä voisi uskoa, että syyskuu vaihtuu
ihan pian. Tulee vähän sellainen fiilis, että kesä näyttää vielä kerran parhaan
puolensa ennen kuin luovuttaa vuoron syksylle, joka saa kaiken hehkumaan
upeissa väreissä. Syksy onkin minun lempivuodenaika. Ruska-aikaan on niin käsittämättömän
ihania kirkkaita värejä... ja onhan pimeissä syysilloissa jotain taianomaista. Etenkin
loka-marraskuussa, kun ei näe enää mitään.
-M-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti