Näin päätös lääkikseen hakemisesta syntyi:

Eräänä iltana - 21.7.2014, joka sattumalta on minun syntymäpäivä - oltiin käyttämässä koiraa ulkona. Se juoksenteli siinä kauniissa kesäillassa vapaana ja onnellisena ja puhuttiin ystäväni kanssa unelmista. Sanoin taas kerran ääneen sen, että ”Niin, se miun unelma on aina ollut opiskella lääkäriksi.” Siihen ystäväni sanoi, että  ”No mikset hae? Eikö unelmiaan pidä tavoitella?”

Aloin miettimään tuota lausetta ja tajusin, että niin se tosiaan on. Jos ei lähde toteuttamaan unelmiaan, ei niitä myöskään voi koskaan saavuttaa. Siinä hetkessä tein sen päätöksen: mie oikeasti teen tämän!

Ensimmäinen tunne tuon päätöksen jälkeen oli riemu, jota seurasi äärimmäinen paniikki. Teki mieli juosta karkuun, unohtaa koko juttu ja jatkaa elämää niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Siitä huolimatta sisälle jäi kytemään tunne siitä, että miksen minä voisi tehdä sitä? Niinpä tunteet vaihtoivat taas kelkkaa ja minut valtasi suunnaton päättäväisyys ja tahto tehdä kaikkeni, että toive toteutuu.

Seuraavana päivänä laitoin viestiä pikkusiskolleni. Hän on hyvä esimerkki siitä, että kaikki on mahdollista, kun antaa jollekin asialle kaikkensa. Hän motivoi ja tsemppasi alkuun. Tuntui ihan mielettömän hyvältä, kun joku niin rakas ja läheinen suhtautui ”päähänpistooni” niin hyvin. Hänen tukensa merkitsi todella paljon, ja minusta tuntui ensimmäistä kertaa siltä, ettei pääsykokeessa menestyminen ole mahdotonta.

Tuo päivä menikin sitten miettiessä, pohtiessa ja punnitessa kaikkia vaihtoehtoja. Otin myös selvää asioista: kolusin taas lääkisaiheisia blogeja, valmennuskursseja, lukion oppimäärää, vanhoja pääsykokeita ja pikkuhiljaa kokonaisuus alkoi hahmottua. Työtä olisi valtavasti, mutta toisaalta, mulla olisi melkein kaksi vuotta aikaa opiskella ja lukea pääsykoetta varten.

Miksi sitten juuri vuonna 2016? Siksi, että aikaa on silloin riittävästi omaksua kaikki uudet asiat, koska kemian, fysiikan ja osin biologiankin opiskelusta on jo äärimmäisen pitkä aika. Kaikki pitää siis aloittaa aivan alusta. Uskon kuitenkin, ettei se ole mahdottomuus, koska sairaanhoitajaksi valmistuminen on aika tuore juttu ja tietty opiskelurutiini on edelleen olemassa. Tiedän miten opin ja kuinka teen oppimisesta mielekästä.

Nyt kirjahyllyssä onkin jo pino fysiikan kirjoja, muutamia kirjoja odottelen ja ensimmäiset ruutuvihkot on ostettu, koska onhan vihkot erittäin tärkeä osa opiskelua (and she sayed that with a little bit of irony in her voice). Biologiaa olen jonkin verran jo lukenut. Laskimen löytäminen olisi seuraava askel. Jonkinlainen lukusuunnitelmakin on olemassa, vaikka se tuntuukin elävän omaa elämäänsä, mutta siitä toinen postaus!

-M-