Näytetään tekstit, joissa on tunniste Physica 1. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Physica 1. Näytä kaikki tekstit

tiistai 16. syyskuuta 2014

Viikon pähkinä: Jääpuikko

Siirryin fysiikan kakkoskurssiin, joka käsittelee lämpöoppia ja siihen läheisesti liittyvää energian käsitettä. Aihettahan käsitellään jo fysiikan ykköskurssissa, mutta siinä käydään lämpöoppi hyvin tiiviisti.

Laskin ensin Physica 2:sen potentiaali- ja liike-energiaan liittyvät laskut ja siirryin sitten laskemaan ykköskirjan laskuja samasta aiheesta. Siellä törmäsin yhtä kivaan laskuun kuin Uppotukki, tässä piti vain laskea jääpuikon liike-energia.

Tehtävä löytyy siis kirjasta Physica 1: sivu 112 ja tehtävä 13.

"Jääpuikko putoaa kerrostalon räystäältä ja osuu 1,6 sekunnin kuluttua katuun. Kuinka suuri puikon liike-energia on, kun puikko osuu katuun? Puikon massa on 1,2 kg."

-M-


Lähde: http://www.trengovestudios.com/acrylicicicles.htm


Ps. Elli on vielä elossa, hänen elämässään vain tapahtuu tällä hetkellä niin paljon, ettei ehdi postailla... so... you're kind of stuck with me.

tiistai 12. elokuuta 2014

Ensimmäiset viralliset muistiinpanot tehty uuteen vihkoon!

Ollaan sovittu perjantaille ensimmäiset luku/lukusuunnitelmatreffit ja tänään viestiteltiin, että aloitettaisiin lukeminen fysiikasta. Otin tästä innostuneena Physica 1:n esille ja aloin opettelemaan suureita, yksiköitä ja tunnuksia eli siis ruohonjuuritasolta lähdetään. Opin tänään, että SI-järjestelmän mukaan aika on suure ja sen tunnus on t ja yksikkö on sekunti ja sen tunnus on s. Mikä ahaa-elämys :D

 
v a F E P



Elli on kyllä taivaanlahja minun toiveeseen. Olin nimittäin kerran hiljaa mielessäni toivonut, että voi kunpa olisi lukukaveri, jonka kanssa jakaa tämä kaikki ja jonka kanssa lukea ja opiskella. En tosin tuolla hetkellä osannut kuvitellakaan, miten lähellä se lukukaveri onkaan. Ja olen mie vähän pökerryksissäkin: tapahtuuko tämä ihan oikeasti vai olenko mie unessa?


Rehellisesti sanottuna, minua välillä vähän pelottaa ja tulee epävarmuuden hetkiä. Onko tässä mitään mieltä? Mutta asiat kuitenkin rullaavat eteenpäin koko ajan omalla painollaan ja hyvin lyhyessä ajassa on tapahtunut paljon. Eikä enää tarvitse miettiä, että teenkö mie tämän ihan oikeasti? Voikin miettiä, että ei hitto, miehän teen tämän ihan oikeasti! Ja jotenkin miulla on sellainen kutina, että ollaan menossa kohti jotain todella merkittävää. Tämä pääsykokeisiin luku on varmasti molemmille sellainen ajanjakso elämässä, joka varmasti painuu mieliin ja muistoihin.

Aluksi olin sitä mieltä, etten kerro koko hommasta mitään kenellekään, mutta sitten tajusin, että kyllä tämä on liian iso asia yksin pureksittavaksi. Ja on todella tehnyt hyvää puhua ääneen omista ajatuksista ja kuulla muiden mielipiteitä. Yllättäen ne isoimmat pelot ja epäilykset ovatkin olleet miun omassa päässä eikä missään muualla. Sen tajuaminen on ollut itseasiassa iso helpotus!

Onneksi huomenna on vapaapäivä, joten on ainakin päivällä aikaa miettiä ihan kaikessa rauhassa taas kaikkea.. ja opiskella vähän lisää niistä suureista. Ja kyllä miun puhelimen laskintakin kutittaa kuulemma siihen malliin, että taidamme laskea muutaman laskunkin. 


-Maria-