 |
| "Purrurrurrurruuu...." |
keskiviikko 17. syyskuuta 2014
tiistai 16. syyskuuta 2014
Viikon pähkinä: Jääpuikko
Siirryin fysiikan kakkoskurssiin, joka käsittelee lämpöoppia ja siihen läheisesti liittyvää energian käsitettä. Aihettahan käsitellään jo fysiikan ykköskurssissa, mutta siinä käydään lämpöoppi hyvin tiiviisti.
Laskin ensin Physica 2:sen potentiaali- ja liike-energiaan liittyvät laskut ja siirryin sitten laskemaan ykköskirjan laskuja samasta aiheesta. Siellä törmäsin yhtä kivaan laskuun kuin Uppotukki, tässä piti vain laskea jääpuikon liike-energia.
Tehtävä löytyy siis kirjasta Physica 1: sivu 112 ja tehtävä 13.
"Jääpuikko putoaa kerrostalon räystäältä ja osuu 1,6 sekunnin kuluttua katuun. Kuinka suuri puikon liike-energia on, kun puikko osuu katuun? Puikon massa on 1,2 kg."
-M-
Ps. Elli on vielä elossa, hänen elämässään vain tapahtuu tällä hetkellä niin paljon, ettei ehdi postailla... so... you're kind of stuck with me.
Laskin ensin Physica 2:sen potentiaali- ja liike-energiaan liittyvät laskut ja siirryin sitten laskemaan ykköskirjan laskuja samasta aiheesta. Siellä törmäsin yhtä kivaan laskuun kuin Uppotukki, tässä piti vain laskea jääpuikon liike-energia.
Tehtävä löytyy siis kirjasta Physica 1: sivu 112 ja tehtävä 13.
"Jääpuikko putoaa kerrostalon räystäältä ja osuu 1,6 sekunnin kuluttua katuun. Kuinka suuri puikon liike-energia on, kun puikko osuu katuun? Puikon massa on 1,2 kg."
-M-
 |
| Lähde: http://www.trengovestudios.com/acrylicicicles.htm |
Ps. Elli on vielä elossa, hänen elämässään vain tapahtuu tällä hetkellä niin paljon, ettei ehdi postailla... so... you're kind of stuck with me.
sunnuntai 14. syyskuuta 2014
Hitsin hiukkanen!
Olen aika innoissani. Katsoin eilen dokumentin Particle fever, joka kertoo Higgsin bosonin (Higgsin hiukkanen, "jumalhiukkanen") etsimisestä. Sveitsissä, Genevessä, sijaitsee hiukkasfysiikan tutkimuskeskus CERN, jossa tutkitaan aineen perusolemusta ja siihen vaikuttavia voimia. CERN:iin on rakennettu yksi suurimmista ihmisen tekemistä laitteista, hiukkaskiihdytin, ja sen avulla pyritään siis selvittämään mm. aineen eli materian syntyä.
Fyysikko Peter Higgs kehitti jo 1960-luvulla teorian, joka selittää alkeishiukkasten massan alkuperän. Tuota teoriaa ei kuitenkaan pystytty todistamaan oikeaksi ennen kuin teknologia oli kehittynyt tarpeeksi ja nyt 50 vuotta myöhemmin juuri hiukkaskiihdyttimen avulla pystyttiin todistamaan, että tuo vuosikymmenet piilossa ollut Higgsin bosoni (tai ainakin jokin hyvin samankaltainen hiukkanen) on todellakin olemassa. Herkistyin kyyneliin tuota dokumenttia katsoessani: siinä näytettiin kuinka herra Higgs oli kuulemassa CERN:in fyysikoiden tiedotustilaisuutta, jossa todisteet tuon mystisen hiukkasen olemassaolosta jaettiin koko maailmalle. Miltä hänestä mahtoikaan tuntua sillä hetkellä!
 |
| Higgs boson artist impression |
Mie olen aina ollut kiinnostunut maailmankaikkeudesta, sen synnystä ja ilmiöistä. Tämä ympäröivä maailmamme on niin uskomaton ja käsittämätön paikka, että sen pohtiminen saa minun pään joskus pyörälle. Onkin niin hämmästyttävää, että ihminen kykenee fysiikan kautta todentamaan maailmankaikkeutta. Nyt olenkin tajunnut, miten kiehtova tieteenala fysiikka todellisuudessa on ja asenne sitä kohtaan on nyt täysin erilainen kuin aikaisemmin. Minunhan ei tarvitse keksiä pyörää uudelleen eikä kehittää uusia tajunnanräjäyttäviä teorioita, vaan se kaikki käytännössä kannetaan hopeatarjottimella eteeni. Minun tehtäväksi jää oppia nuo erilaiset kaavat, kehittää laskurutiini ja soveltaa kaikkea sitä tietoa, joka on käytettävissä. Ja jos ihminen pystyy luomaan teorian maailmankaikkeuden synnystä ja vieläpä todistamaan sen, ei miulla pitäisi olla mitään ongelmaa fysiikan oppimisessa. Asenne ratkaisee.
Muutenkin olen ollut todella optimistinen kaiken suhteen. Olen joka päivä opiskellut vähän, yleensä aina tilaisuuden koittaessa olen surffaillut netissä ja lukenut osan sieltä ja toisen täältä. Sitten työmatkoilla olen pohtinut lukemaani ja pikkuhiljaa olen huomannut hoksaavani miten jokin asia menee. Mie tosiaan opin parhaiten niin, että luen yhtä aihetta, sitten siirryn toiseen, palaan takaisin edelliseen jne. Se on kuin liuskekivet ikivanhassa muurissa: tieto kasaantuu limittäin ja päällekkäin. Se ehkä näyttää hieman sekavalle, mutta tarkemmin tarkasteltuna jokainen kivi on juuri oikealla paikallaan. Enää en myöskään lue vain siksi, että tavoitteena on lääkikseen pääsykokeet. Luen siksi, että jokainen aine - kemia, fysiikka, biologia - kiinnostavat aidosti. Jokaisen uuden opitun asian jälkeen janoan lisää tietoa.
Mie olenkin niin onnellinen siitä, että päätin hakea lääkikseen. Sen jälkeen olen kyllä kokenut tunteita kuin vuoristoradassa, mutta olen toisaalta saanut paljon enemmän kuin osasin kuvitellakaan ja vieläpä hyvin lyhyessä ajassa. Tiedän tehneeni oikean ratkaisun ja vaikka paikka lääkiksessä on vielä valovuosien päässä, ei se enää pelota. Ja jos ovet ei aukene lääkikseen, voinhan aina pyrkiä lukemaan fysiikkaa ;D
-M-
Lisää aiheesta Wikipedian englanninkielisiltä sivuilta:
- Higgs boson
- Partical physics
HowStuffWorks -sivustolla selkeä artikkeli Higgsin bosonista
New results indicate that new particle is a Higgs boson -> uutinen Cernin kotisivuilla
Muutenkin olen ollut todella optimistinen kaiken suhteen. Olen joka päivä opiskellut vähän, yleensä aina tilaisuuden koittaessa olen surffaillut netissä ja lukenut osan sieltä ja toisen täältä. Sitten työmatkoilla olen pohtinut lukemaani ja pikkuhiljaa olen huomannut hoksaavani miten jokin asia menee. Mie tosiaan opin parhaiten niin, että luen yhtä aihetta, sitten siirryn toiseen, palaan takaisin edelliseen jne. Se on kuin liuskekivet ikivanhassa muurissa: tieto kasaantuu limittäin ja päällekkäin. Se ehkä näyttää hieman sekavalle, mutta tarkemmin tarkasteltuna jokainen kivi on juuri oikealla paikallaan. Enää en myöskään lue vain siksi, että tavoitteena on lääkikseen pääsykokeet. Luen siksi, että jokainen aine - kemia, fysiikka, biologia - kiinnostavat aidosti. Jokaisen uuden opitun asian jälkeen janoan lisää tietoa.
Mie olenkin niin onnellinen siitä, että päätin hakea lääkikseen. Sen jälkeen olen kyllä kokenut tunteita kuin vuoristoradassa, mutta olen toisaalta saanut paljon enemmän kuin osasin kuvitellakaan ja vieläpä hyvin lyhyessä ajassa. Tiedän tehneeni oikean ratkaisun ja vaikka paikka lääkiksessä on vielä valovuosien päässä, ei se enää pelota. Ja jos ovet ei aukene lääkikseen, voinhan aina pyrkiä lukemaan fysiikkaa ;D
-M-
Lisää aiheesta Wikipedian englanninkielisiltä sivuilta:
- Higgs boson
- Partical physics
HowStuffWorks -sivustolla selkeä artikkeli Higgsin bosonista
New results indicate that new particle is a Higgs boson -> uutinen Cernin kotisivuilla
tiistai 9. syyskuuta 2014
Miksi olemme riippuvaisia älypuhelimistamme?
Tässä mielenkiintoinen diasarja riippuvuudesta. Olemmeko siis vain dopamiinin orjia?
maanantai 8. syyskuuta 2014
Blogiin uusi ilme!
Niin kuin huomaa, mie olen taas käynyt vähän säätelemässä nappuloita ja muokannut blogin ilmettä. Elli varmaankin jo hermostuu minuun. Tämä on kuitenkin edullisempaa "sisustamista" kuin uusien verhojen ja mattojen ostaminen (ja miulla on ihan selvästi joku syksysisustusvimma päällä), joten antakaa anteeksi :D
Kiitokset muuten kaikille tähän mennessä meidän blogia kommentoineille ja tietenkin myös kaikille lukijoille: sivun katseluita on jo sen verran, ettei ne kaikki mitenkään voi olla omia... tai hakukoneen tekemiä?
Tänään lisäilinkin uppotukin vastauksen ja se näkyy alla. Nyt kun sitä katsoo, se tuntuu jotenkin hirmu yksinkertaiselle. Mutta olen mie meistä hirmu ylpeä, en olisi ehkä meidän ensimmäisen lukutreffi-illan perusteella heti uskonut, että osataan me laskea muutakin kuin lääkelaskuja. Töissähän yleisin lääkelasku (ja yksinkertaisin) on tämä: potilaalle on määrätty lääkettä 4 mg lihaksensisäisenä injektiona. Kuinka paljon annat lääkeainetta potilaalle, kun sen vahvuus on 2 mg/ml?
Että semmoista tänään.
-M-
Kiitokset muuten kaikille tähän mennessä meidän blogia kommentoineille ja tietenkin myös kaikille lukijoille: sivun katseluita on jo sen verran, ettei ne kaikki mitenkään voi olla omia... tai hakukoneen tekemiä?
Tänään lisäilinkin uppotukin vastauksen ja se näkyy alla. Nyt kun sitä katsoo, se tuntuu jotenkin hirmu yksinkertaiselle. Mutta olen mie meistä hirmu ylpeä, en olisi ehkä meidän ensimmäisen lukutreffi-illan perusteella heti uskonut, että osataan me laskea muutakin kuin lääkelaskuja. Töissähän yleisin lääkelasku (ja yksinkertaisin) on tämä: potilaalle on määrätty lääkettä 4 mg lihaksensisäisenä injektiona. Kuinka paljon annat lääkeainetta potilaalle, kun sen vahvuus on 2 mg/ml?
Että semmoista tänään.
-M-
Uppotukkitehtävän vastaus:
Tämä tehtävä löytyy kirjasta Physica 1 ja sivulta 37.
"Uppotukin pituus on 6,2 m ja sen halkaisija on 42 cm. Uppotukin tiheys on suurin piirtein sama kuin veden tiheys. Mikä on uppotukin massa?"
Veden tiheys 1,00 × 10³ kg/m³
Uppotukin pituus 6,2 m
Uppotukin halkaisija 42 cm
Massa lasketaan kaavalla m = ρV
ρ
= tiheys V = tilavuus
1. Massaa ei voi laskea, koska uppotukin tilavuutta ei tiedetä. Ensimmäiseksi on siis laskettava uppotukin tilavuus (V).
2. Uppotukki edustaa tässä tehtävässä suoraa ympyrälieriötä ja koska tiedossa on sen pituus ja halkaisija, saadaan näillä arvoilla laskettua myös uppotukin tilavuus.
3. Suoran ympyrälieriön tilavuuden kaava löytyy täältä
"Uppotukin pituus on 6,2 m ja sen halkaisija on 42 cm. Uppotukin tiheys on suurin piirtein sama kuin veden tiheys. Mikä on uppotukin massa?"
Veden tiheys 1,00 × 10³ kg/m³
Uppotukin pituus 6,2 m
Uppotukin halkaisija 42 cm
Massa lasketaan kaavalla m = ρV
1. Massaa ei voi laskea, koska uppotukin tilavuutta ei tiedetä. Ensimmäiseksi on siis laskettava uppotukin tilavuus (V).
2. Uppotukki edustaa tässä tehtävässä suoraa ympyrälieriötä ja koska tiedossa on sen pituus ja halkaisija, saadaan näillä arvoilla laskettua myös uppotukin tilavuus.
3. Suoran ympyrälieriön tilavuuden kaava löytyy täältä
lauantai 6. syyskuuta 2014
Niin on taas viikko kulunut!
Ihan hirveästi ei tässä kuluneen viikon aikana ole tapahtunut eikä mitään isompaa raportoitavaakaan ole. Eilen oli viikon ainut vapaapäivä, joten nukuin aamulla pitkään ja päivällä laskin melkein kolme tuntia fysiikkaa. Aivan selvästi tykkään sellaisista laskuista, joissa pitää selvittää useampi asia ennen kuin pääsee laskemaan sitä lopullista arvoa. Ne tuo haastetta ja laittaa älynystyrät koetukselle.
Kemian saloihin olen myös vähän vihkiytynyt tällä viikolla. Miulla on kemiasta Reaktio 1 sekä Mooli 1 ja niitä olen mm. työmatkoilla bussissa selaillut. Nyt sitä huomaakin, miten paljon kaikki kolme ainetta sivuaa toisiaan. Esimerkkinä vaikka se, että ensin törmäsin kovalentti- ja ionisidoksiin Bios 2:sta lukiessa ja sitten tietenkin kemian kohdalla. Se helpottaakin vain lukemista, kun samat asiat toistuu jokaisessa aineessa, vähän eri näkökulmasta vain.
Ensi viikolla nähdään sitten pitkästä aikaa Ellin kanssa. Meidän lukutreffit on nimittäin menneet pari kertaa mönkään. Viime lauantaina meidän piti tavata, mutta mie jouduin ne perumaan. Aina välillä miulla on sellainen kokovartalopäänsärky, joka vetää täysin sängyn pohjalle ja tietenkin se iski justiin silloin lauantaina. Onneksi siihen jollain tavalla tehoaa Burana-Panadol-koktail.
Jos töissä on ollut hiljainen hetki, mie olen Terveysportista tutkaillut erilaisia kuvia ihmisen anatomiasta. Tuo Terveysportti on maksullinen sivusto terveydenhuollon ammattilaisille. Töistä sinne kuitenkin pääsee ja sieltä mie olen tutkaillut esim. thorax-kuvia, joissa näkyy mm. pneumonian aiheuttamat muutokset keuhkokudoksessa. Ne on ihan hurjan mielenkiintoisia ja niitä voisi jäädä tutkailemaan vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Hyvää harjoitustakin ne on, nimittäin kaikki lääketieteelliset nimet on pääasiassa vain latinaksi.
Tänään olisikin sitten iltavuoro ja onneksi on vain kolme päivää ja sitten taas yksi vapaapäivä. Viikonloput on töissä yleensä aika leppoisia ja rauhallisempia kuin arkiaamut. Ellei sitten uusia potilaita tule ovista ja ikkunoista. Tosin sekin on ihan mukavaa, koska aika menee silloin kuin siivillä ja yhtäkkiä huomaatkin olevasi taas bussissa kotimatkalla!
Miepä toivottelenkin nyt mukavaa viikonloppua kaikille: nauttikaa kauniista syyspäivästä!
- M -
Kemian saloihin olen myös vähän vihkiytynyt tällä viikolla. Miulla on kemiasta Reaktio 1 sekä Mooli 1 ja niitä olen mm. työmatkoilla bussissa selaillut. Nyt sitä huomaakin, miten paljon kaikki kolme ainetta sivuaa toisiaan. Esimerkkinä vaikka se, että ensin törmäsin kovalentti- ja ionisidoksiin Bios 2:sta lukiessa ja sitten tietenkin kemian kohdalla. Se helpottaakin vain lukemista, kun samat asiat toistuu jokaisessa aineessa, vähän eri näkökulmasta vain.
Ensi viikolla nähdään sitten pitkästä aikaa Ellin kanssa. Meidän lukutreffit on nimittäin menneet pari kertaa mönkään. Viime lauantaina meidän piti tavata, mutta mie jouduin ne perumaan. Aina välillä miulla on sellainen kokovartalopäänsärky, joka vetää täysin sängyn pohjalle ja tietenkin se iski justiin silloin lauantaina. Onneksi siihen jollain tavalla tehoaa Burana-Panadol-koktail.
Jos töissä on ollut hiljainen hetki, mie olen Terveysportista tutkaillut erilaisia kuvia ihmisen anatomiasta. Tuo Terveysportti on maksullinen sivusto terveydenhuollon ammattilaisille. Töistä sinne kuitenkin pääsee ja sieltä mie olen tutkaillut esim. thorax-kuvia, joissa näkyy mm. pneumonian aiheuttamat muutokset keuhkokudoksessa. Ne on ihan hurjan mielenkiintoisia ja niitä voisi jäädä tutkailemaan vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Hyvää harjoitustakin ne on, nimittäin kaikki lääketieteelliset nimet on pääasiassa vain latinaksi.
Tänään olisikin sitten iltavuoro ja onneksi on vain kolme päivää ja sitten taas yksi vapaapäivä. Viikonloput on töissä yleensä aika leppoisia ja rauhallisempia kuin arkiaamut. Ellei sitten uusia potilaita tule ovista ja ikkunoista. Tosin sekin on ihan mukavaa, koska aika menee silloin kuin siivillä ja yhtäkkiä huomaatkin olevasi taas bussissa kotimatkalla!
Miepä toivottelenkin nyt mukavaa viikonloppua kaikille: nauttikaa kauniista syyspäivästä!
- M -
perjantai 5. syyskuuta 2014
Kuuluisa uppotukki
Ellinkin mainitsema uppotukkitehtävä oli tällainen ja se löytyy kirjasta Physica 1 ja sivulta 37.
"Uppotukin pituus on 6,2 m ja sen halkaisija on 42 cm. Uppotukin tiheys on suurin piirtein sama kuin veden tiheys. Mikä on uppotukin massa?"
Minusta tuo tehtävä oli hirmu kiehtova ja tykkäsin siitä hirveästi. Jos joku haluaa pienen aivopähkinän perjantai-iltaan, niin kannattaa laskea. Ratkaisua varten tarvitset ainakin Maol-taulukon ja muutaman fysiikan peruskaavan :)
-M-
"Uppotukin pituus on 6,2 m ja sen halkaisija on 42 cm. Uppotukin tiheys on suurin piirtein sama kuin veden tiheys. Mikä on uppotukin massa?"
Minusta tuo tehtävä oli hirmu kiehtova ja tykkäsin siitä hirveästi. Jos joku haluaa pienen aivopähkinän perjantai-iltaan, niin kannattaa laskea. Ratkaisua varten tarvitset ainakin Maol-taulukon ja muutaman fysiikan peruskaavan :)
-M-
 |
| Kuvan lähde: papunet.net |
maanantai 1. syyskuuta 2014
Uuet tuulet
Mie näytän olevan meistä se laiskempi postaaja, pahoitteluni siitä! Minun elämä vain tuntuu välillä niin kauhian kiireiseltä. Mutta nyt mie olin reipas ja kirjotin teille! :)
Minun lapsi sairasti tuossa viikko sitten, jouduttiin ihan sairaalaan asti hänen kanssaan. Vein tyttöni korkian kuumeen ja korvakivun vuoksi terveyskeskukseen, sieltä laittoivatkin sitten heti sairaalaan meiät, epäilivät keuhkokuumetta. Sairaalassa lastenlääkäri heitti ilmoille epäilyn pneumokokkisepsiksestä ja se sai minut kauhusta sekasin! Luojan kiitos sitä ei ollut. Jäimmä kuiten tytön kanssa sairaalaan märkäisen korvatulehuksen ja yleisinfektion vuoksi ja hän saikin siellä suonensisäisiä antibiootteja. Ne alko toimia heti ja samana iltana korkia kuume oli tipotiessään. Olihan se koko viikko semmosta haipakkaa, kun valvoin kipiän lapsen kanssa, että ihan hirviänä ei ollut voimia lukia. Laskin mie kuiten matikkaa, sieltä opettelin itseisarvoa ja vastalukuja. Biologiaakin sain jonku verran luettua.
Mulla niin tökkii tuossa matikassa nyt tuo neliöjuuri, potenssi ja ne hiton geometriset kuviot ja tilavuuksien laskeminen. Mie laskin eilen illallakin 2,5h, itku kurkussa väänsin sitä yhtä ja sammaa saamarin "uppotukkilaskua" ja mie en vaan tajunnu sitä. Välillä iskeepi niin hirviä turhautumisen tunne ja epätoivo, että se on ihan mahotonta! Mutta silti mie olen tässä hakemisessa mukana ihan täysillä! Mie aion, mie tahon, mie menen. Jonaki päivänä vielä!
Lueskelin Marian postausta melkein itku kurkussa. Mie olen tänään ollut ekaa päivää uuessa työpaikassa. Ilman Mariaa. Ikävä on. Uusi työpaikka oli aivan mukava, tosin jotain niiiiiiiiin erilaista kuin edellinen. Aamun olin siellä ihan hoomoilasena, kunnes sitten päivää kohin aloin lämmetä ja saaha kiinni asian ytimestä. Täällä uuessa paikassa on vaan niin paljon kaikkia! On erilaisia sairauksia, hirviästi lääkitystä, paljon vastuuta ym. Kyllä mie net pian opin. Vaikka uus paikka olikin kiva, niin kaipaan silti tuonne vanhaan työpaikkaan. Siellä oli niin loistavia tyyppejä töissä, että oksat pois! Niin ja pittääpi nyt oikein sanoa, että työsopparinki kirjotin vuojen loppuun, näin alustavasti. Että toiveissa voisi olla jopa jatkoakin. Ja tuo 4kk soppari on nykymaailman mittapuissa meleko pitkä ja mie olen siitä kyllä tosi onnellinen.
Olen miettinyt myöskin tuolle opiskelulle pyhittäytymistä (kuten M), koska tiiän toellaki, että kaikki se tieto joka pitäis sisäistää, ei tule meille niinkö Manulle illallinen. Sen etteen pittää tehhä meleko palijon. Mie olen aatellut että ens syksynä mie irrottautusin töistä aluksi niin, että olisin yhen kuukauen töissä viikon ja vapaalla viikon, taas töissä viikon ja vapaalla viikon. Ja sitten toisen kuukauen niin että olisin töissä vaan viikonloput. Uskon, että työnantajakin siihen suostuu, kun vaan kuulee mitä varten tuota vapaata tarvisin.
Mie olen alkanut laittaa rahaa syrjään, ihan kiitettävästi joka kuukausi (siis tästä kuukauesta alkaen) ja olen suunnitellut laittavani tulevaisuudessakin. Mie haaveilen, että saisin ens syksyyn mennessä muutaman tonnin ylimäärästä, millä saisin kaikkia tulevia menoja sitten kustantaa, ettei tule kauhia ressi sitten. Tämä minun elämä kun kuitenkin on semmonen, että ei ole sitä toista osapuolta joka tois kortensa kekkoon, vaan se olen minä kun tätä puljua pyöritän.
Yritän olla tälle iltaa vielä reipas. Jatkan taas tuon kamalan uppotukkilaskun laskemista. Mie en luovuta ennenkö mie tajuan sen! Lasken sitä vaikka koko loppuviikon, joka ainoa ilta! Pakko sen jossain vaiheessa on mennä oikein - ees vahingossa!
Elli
Minun lapsi sairasti tuossa viikko sitten, jouduttiin ihan sairaalaan asti hänen kanssaan. Vein tyttöni korkian kuumeen ja korvakivun vuoksi terveyskeskukseen, sieltä laittoivatkin sitten heti sairaalaan meiät, epäilivät keuhkokuumetta. Sairaalassa lastenlääkäri heitti ilmoille epäilyn pneumokokkisepsiksestä ja se sai minut kauhusta sekasin! Luojan kiitos sitä ei ollut. Jäimmä kuiten tytön kanssa sairaalaan märkäisen korvatulehuksen ja yleisinfektion vuoksi ja hän saikin siellä suonensisäisiä antibiootteja. Ne alko toimia heti ja samana iltana korkia kuume oli tipotiessään. Olihan se koko viikko semmosta haipakkaa, kun valvoin kipiän lapsen kanssa, että ihan hirviänä ei ollut voimia lukia. Laskin mie kuiten matikkaa, sieltä opettelin itseisarvoa ja vastalukuja. Biologiaakin sain jonku verran luettua.
Mulla niin tökkii tuossa matikassa nyt tuo neliöjuuri, potenssi ja ne hiton geometriset kuviot ja tilavuuksien laskeminen. Mie laskin eilen illallakin 2,5h, itku kurkussa väänsin sitä yhtä ja sammaa saamarin "uppotukkilaskua" ja mie en vaan tajunnu sitä. Välillä iskeepi niin hirviä turhautumisen tunne ja epätoivo, että se on ihan mahotonta! Mutta silti mie olen tässä hakemisessa mukana ihan täysillä! Mie aion, mie tahon, mie menen. Jonaki päivänä vielä!
Lueskelin Marian postausta melkein itku kurkussa. Mie olen tänään ollut ekaa päivää uuessa työpaikassa. Ilman Mariaa. Ikävä on. Uusi työpaikka oli aivan mukava, tosin jotain niiiiiiiiin erilaista kuin edellinen. Aamun olin siellä ihan hoomoilasena, kunnes sitten päivää kohin aloin lämmetä ja saaha kiinni asian ytimestä. Täällä uuessa paikassa on vaan niin paljon kaikkia! On erilaisia sairauksia, hirviästi lääkitystä, paljon vastuuta ym. Kyllä mie net pian opin. Vaikka uus paikka olikin kiva, niin kaipaan silti tuonne vanhaan työpaikkaan. Siellä oli niin loistavia tyyppejä töissä, että oksat pois! Niin ja pittääpi nyt oikein sanoa, että työsopparinki kirjotin vuojen loppuun, näin alustavasti. Että toiveissa voisi olla jopa jatkoakin. Ja tuo 4kk soppari on nykymaailman mittapuissa meleko pitkä ja mie olen siitä kyllä tosi onnellinen.
Olen miettinyt myöskin tuolle opiskelulle pyhittäytymistä (kuten M), koska tiiän toellaki, että kaikki se tieto joka pitäis sisäistää, ei tule meille niinkö Manulle illallinen. Sen etteen pittää tehhä meleko palijon. Mie olen aatellut että ens syksynä mie irrottautusin töistä aluksi niin, että olisin yhen kuukauen töissä viikon ja vapaalla viikon, taas töissä viikon ja vapaalla viikon. Ja sitten toisen kuukauen niin että olisin töissä vaan viikonloput. Uskon, että työnantajakin siihen suostuu, kun vaan kuulee mitä varten tuota vapaata tarvisin.
Mie olen alkanut laittaa rahaa syrjään, ihan kiitettävästi joka kuukausi (siis tästä kuukauesta alkaen) ja olen suunnitellut laittavani tulevaisuudessakin. Mie haaveilen, että saisin ens syksyyn mennessä muutaman tonnin ylimäärästä, millä saisin kaikkia tulevia menoja sitten kustantaa, ettei tule kauhia ressi sitten. Tämä minun elämä kun kuitenkin on semmonen, että ei ole sitä toista osapuolta joka tois kortensa kekkoon, vaan se olen minä kun tätä puljua pyöritän.
Yritän olla tälle iltaa vielä reipas. Jatkan taas tuon kamalan uppotukkilaskun laskemista. Mie en luovuta ennenkö mie tajuan sen! Lasken sitä vaikka koko loppuviikon, joka ainoa ilta! Pakko sen jossain vaiheessa on mennä oikein - ees vahingossa!
Elli
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)