Elämä tapahtuu..

Blogissa on ollut hiljaista kuin huopatossutehtaalla, koska elämässähän saattaa sattua yhtä ja toista. Motivaatio lukemista kohtaan on ollut loskakerroksen alla, mutta sitten eteen tupsahti kaksi kandia ja sieltähän se motivaatio taas putkahti esiin! Oli aivan ihanaa jutella pääsykokeista sellaisten kanssa, jotka käyneet sen kaiken itsekin läpi.

Parasta siinä kuitenkin oli se, että he suhtautuivat minuun niin tasavertaisesti. Ensimmäisenä ei tullut kommenttia siitä, miten vaikea on päästä sisään eikä siitä, miten joku naapurin tutun kaverin siskon koulukaveri oli hakenut ainakin 21 kertaa eikä ollut päässyt. Eikä myöskään tullut sitä pitkää katsetta ja hiljaisuutta, jonka aikana kuunteleva osapuoli kelaa mielessään jotain itseensä liittyvää lääkistraumaa ennen kuin sanoo mitään. Asiasta pystyi siis puhumaan kuin mistä tahansa yhteisestä mielenkiinnon kohteesta, mikä oli niin supervirkistävää! En tajunnutkaan, että olin sellaista edes kaivannut!

Mulla eilen illalla itkukin purskahti, kun tajusin ettei unelma ole mihinkään kadonnut. Kaikkeen ei kuitenkaan yksi sairaanhoitajakaan pysty, vaikka tässä ammatissa tarvitaankin multitasking skilssejä aika lailla. Mutta kun yhdellä kertaa aloittaa uuden työn, parisuhde päättyy, etsii uutta asuntoa ja kaiken keskellä yrität pysyä optimistisena, ei paukkuja riitä lukemiseen. Onneksi kaikki kuitenkin aina järjestyy parhain päin!

Nyt sitten uudella innolla kohti joulua ja uutta vuotta, jonka saa aloittaa puhtaalta pöydältä. Ja pianhan sen toukokuukin koittaa ja pääsen ensimmäistä kertaa kokemaan ne pääsykokeet :) Palaan tähän asiaan sitten paremmalla ajalla. Kello on nimittäin nyt 6.46 aamulla ja istun bussissa menossa töihin. Onnellista perjantaita ❤

- M -

Osasto vaihtuu!

Niin sitä meni viisi kuukautta yhdessä silmänräpäyksessä. Huomenna aloitan nimittäin uudella osastolla työt ja olen aika innoissani. Jatkossa työskentelen samojen asioiden parissa kuin viimeiset kuukaudet, mutta työ on kuitenkin hieman erilaista. Se on itsenäisempää, rytmittyy hieman eri tavalla ja asettaa ihan uudenlaisia haasteita. Niin, ja viikonloput on vapaat. That's nice.

Nyt kun luen tuota edellistä postausta, minuu alkoi vähän hymyillyttämään. Siitä kyllä kuultaa läpi (tai ainakin itse sen tiedostan) jonkin tason turhautuminen :D Töissä oli kohtuullisen haastavaa ja se aivan selvästi välittyi ihan kaikkeen tekemiseen. Eilen mietinkin, että miltähän tuntuisi sellainen siisti sisätyö, jossa työaika olisi säännöllinen 8-16 eikä tarvitsisi olla ihmisten kanssa tekemisissä muuten kuin kahvihuoneessa. Ääh, miehän kyllästyisin siihen viikossa! 

-M-

Lukusuunnitelma vai lukujärjestys?

Kuten on tullut ehkä jo esille, ei miulla ole minkäänlaista lukusuunnitelmaa tai ei ainakaan sellaista, joka olisi kiveen hakattu. Pohdin viikonloppuna tätä asiaa ja vaikka aikaa esimerkiksi valmennuskurssille osallistumiseen on reilu vuosi, leijuu kaikki jotenkin epämääräisesti ilmassa juuri siitä syystä. Mie koko ajan ajattelen, että onhan tässä aikaa!

Tällä hetkellä luettuna on biologiasta ykkös- ja kakkoskurssi, fysiikan ekan kurssin kävin osittain läpi, koska siirryin sitten kakkoskurssiin, ja siitä olen laskenut noin puolet. Kemiaa olen lukenut ihan pikkuisen: lähinnä yksittäisiä kohtia, joita on pitänyt lukea tarkemmin, jos käsitteet ovat tulleet esille biologian kohdalla eikä niitä ole selitetty niin hyvin, että tajuaisin missä mennään. Kolme kuukautta on siis jo mennyt ja lukeminen on tässä vaiheessa... En yhtään tiedä, pitäisikö luettuna olla enemmän vai olenko edennyt ihan siedettävällä tahdilla. Sen kuitenkin tiedän, että jos tavoite olisi ensi kevään pääsykokeet, olisin auttamattomasti myöhässä.

Valmennuskurssille olen siis osallistumassa ensi vuonna. Vielä on kysymysmerkki se, minkä kurssin valitsen. Joku ystävällinen kävikin vihjaamassa siitä kotikurssista, ja se on hyvin houkutteleva idea. Siinä saisi opiskella omaan tahtiin, ja aikaa lukemiselle olisi paljon joustavampi järjestää. Haasteen tuolle ajan järjestämiselle asettaa täysin turhat yhden päivän vapaat. Niillä ei yksinkertaisesti tee mitään. Siinä ehdit kotona vähän pölyhuiskaa heiluttaa ja siinäpä se sitten onkin. Pitäisi siis vähentää työtunteja radikaalisti ja heittäytyä vaikka tekemään pelkkää keikkaa. Silloin ainakin voi itse määritellä milloin tekee työvuoroja.

Niin, se suunnitelma... Olisiko nyt hyvä tosiaan lukea nuo biologiat, kun alkuun olen niin hyvin päässyt? Ihmisen biologian ajattelin lukea seuraavaks, koska anatomia on onneksi suhteellisen hyvin hallussa, joten asiat eivät ole täysin uusia. Jos sen jälkeen jatkaisin sitä fysiikkaa ja menisin sille yhdelle ainoalle fysiikan kurssille, joka on keväällä aikuislukiossa. Siellä voisi sitten suoraan kysyä opettajalta neuvoa. Taisi siellä olla kemiaakin... pitää tarkistaa. Olisiko tässä nyt jonkinlainen lukusuunnitelman raakile?

Nyt puuroa ja sitten iltavuoroon.

-M-

Mietteitä näin perjantain kunniaksi...

Nyt on biologian kakkoskurssi luettu, jollain tasolla myös ymmärretty ja ennen kaikkea muistiinpanoihin piirretty kivoja kuvia. Tuo kakkoskurssihan käsittelee solua ja perinnöllisyyttä, ja vaikka aiheeseen liittyy monimutkaisia juttuja, on päällimmäisenä nyt sellainen tunne, että  kyllä tästä vielä hyvä tulee. Lukeminen ei ehkä ihan sillä tahdilla ole edennyt kuin olisin toivonut, mutta olen tyytyväinen. Pääasia on se, että lukeminen joka tapauksessa etenee.

Fotosynteesin syvintä olemusta etsimässä... 

Peruskoulussa olin melko hyvä oppilas, keskiarvo oli päättötodistuksessa yli kahdeksan. En juurikaan panostanut opiskeluun, kokeisiin luin minkä luin, mutta tärkeintä taisi olla kavereiden kanssa hengailu. Lukion jätin kahden vuoden räpiköimisen jälkeen kesken: vaikka lukupäätä olisi ollut, ei kiinnostusta senkään vertaa. Jälleen kerran kavereiden kanssa kahvilla istuminen oli mielenkiintoisempaa. Kursseja suoritin lukion aikana vähemmän kuin kehtaan edes myöntää. 

Sairaanhoitajaopintojen aikana olen menestynyt tasaisesti ja vaikka olin muutaman kerran heittämässä hanskoja tiskiin, vein opinnot sinnikkyydellä päätökseen. Opinnot saivatkin loppuhuipennuksensa, kun saimme kaverini kanssa opinnäytetyöstä viitosen. Se loi minuun uskoa siitä, että menestyminen on mahdollista, kun johonkin asiaan a) perehtyy perinpohjin b) satsaa siihen riittävästi aikaa sekä c) luottaa omaan visioon ja intuitioon. 

Ihan heti ensimmäisenä ei ehkä tulisi mieleen, että pääsykokeeseen lukeminen ja opinnäytetyön tekeminen olisivat lähellä toisiaan, mutta todellisuudessa niissä on paljon samaa. Loppujen lopuksi kummassakin on kyse siitä, että näytät toteen oman osaamisesi tason: oletko perehtynyt aiheeseen riittävästi ja oletko säilyttänyt motivaatiosi loppuun asti. Muistelen tuota opinnäytetyön tekemistä vieläkin lämmöllä, vaikka eihän se todellakaan aina ollut ruusuilla tanssimista, mutta kaiken sen vaivan arvoista. Sitä tekemisen meininkiä on toisinaan itseasiassa vähän ikäväkin.

Aina uuteen asiaan heittäytyessäni olen miettinyt, onko tässä mitään järkeä. Silloin mieleeni tulee poikkeuksetta tämä mietelause, jonka siskoni minulle kirjoitti erääseen muistikirjaan melkein 20 vuotta sitten. Sen on kaikessa viisaudessaan Gandhi sanonut:

"Kun ryhdymme johonkin, 

emme etukäteen voi tietää, 

miten tärkeää siitä tulee. 

Mutta tärkeintä on ryhtyminen."

-M-

Täällä ollaan vielä!

Viimeiset viikot on olleet tekemistä täynnä ja kiireessä on postailut jääneet ihan kokonaan. Eikä toisaalta kertomistakaan juuri ole, koska lukeminen on jäänyt vähemmälle enkä  puoleentoista viikkoon ole lukenut ollenkaan. Voisi sanoa, että iski stressi ja piti ottaa vähän välimatkaa koko hommaan.

Olenkin tehnyt jotain ihan muuta ja päivät onkin mennyt käsitöitä tehdessä. Se on todella hyvää vastapainoa kaikelle ja ajatukset on saaneet tuulettua. Nyt onkin taas erilainen fiilis ja odotan jo sitä, että pääsen lukemaan biologiaa. Ajattelin nimittäin jättää fysiikan odottamaan ja keskityn vähäksi aikaa nimenomaan biologiaan.

Töissä on ollut välillä hyvin haastavaa ja siitäkin olen ollut aika väsynyt. Onneksi tähän väliin tuli pidemmät vapaat ja nyt hyvin levänneenä on kiva mennä taas töihin. Taas huomaa sen, miten tärkeää on huolehtia itsestään,  että jaksaa olla myös muita varten!

Eli ei tämän ihmeempää, mukavaa lokakuun alkua ja kirjoittelen taas jahka on jotain raportoitavaa. Pitäkää huolta itsestänne!

-M-

Mörkö auttaa laskemaan fysiikkaa:

"Purrurrurrurruuu...."

Viikon pähkinä: Jääpuikko

Siirryin fysiikan kakkoskurssiin, joka käsittelee lämpöoppia ja siihen läheisesti liittyvää energian käsitettä. Aihettahan käsitellään jo fysiikan ykköskurssissa, mutta siinä käydään lämpöoppi hyvin tiiviisti.

Laskin ensin Physica 2:sen potentiaali- ja liike-energiaan liittyvät laskut ja siirryin sitten laskemaan ykköskirjan laskuja samasta aiheesta. Siellä törmäsin yhtä kivaan laskuun kuin Uppotukki, tässä piti vain laskea jääpuikon liike-energia.

Tehtävä löytyy siis kirjasta Physica 1: sivu 112 ja tehtävä 13.

"Jääpuikko putoaa kerrostalon räystäältä ja osuu 1,6 sekunnin kuluttua katuun. Kuinka suuri puikon liike-energia on, kun puikko osuu katuun? Puikon massa on 1,2 kg."

-M-

Lähde: http://www.trengovestudios.com/acrylicicicles.htm

Ps. Elli on vielä elossa, hänen elämässään vain tapahtuu tällä hetkellä niin paljon, ettei ehdi postailla... so... you're kind of stuck with me.