Ei mentykään pitkän matematiikan kurssille...

Tänäänhän meillä piti olla ensimmäinen pitkän matematiikan tunti. Tosiaan, piti. Nimittäin hirmu hyvä on mennä semmoiselle kurssille, jota ei ole edes olemassakaan. Eli kannattaisi tutkia, ennen kuin hutkii menemään. Ymmärrettiin hippusen väärin tuo aikuislukion kurssitarjotin ja ainoat matikan kurssit tässä ensimmäisessä jaksossa on matematiikan nollakurssi ja kolmos kurssi. Tosin oli meillä jo vähän puhetta, että mentäisiin sinne nollakurssille verestelemään muistoja.

Mie jätin lineaariset mallit vetämään lonkkaa ja rupesin laskemaan fysiikkaa eteenpäin. Olen siis noita liikejuttuja laskenut (keskinopeutta yms.) ja ne on kyllä olleet helppoja ja mielenkiintoisia. Ei pitäisi jumiutua johonkin, mitä ei heti tajua, vaan mennä vain eteenpäin ja palata sitten uusin silmin niihin haastaviin juttuihin. Tulee pikkuisen optimistisempi olo, kun tajuaa jotakin!

Ellin kanssa ollaan kyllä nähty, mutta keskitytty enemmän teen juontiin kuin laskemiseen. Onkin ihan kiva ollut jutella muustakin kuin laskemisesta ja neliöjuurista, potensseista, tilavuuksista jne. Tosin kyllähän ne välillä vilisee puheissa eli mielessä ne pyörii jollain tasolla koko ajan. Onneksi normaali elämä ei ole mitenkään häiriintynyt, katsotaan mikä on tilanne vuoden päästä.

Aika moni on kysynyt, onko meillä ensi keväänä jo tarkoitus hakea ja me todellakin ollaan menossa ensi keväänä pääsykokeisiin. Minun henkilökohtaisena tavoitteena on saada pisteitä :D Toivon, että tuo pääsykoe antaa vähän suuntaa siihen missä mennään tietojen ja taitojen suhteen. Kaupunkiakin on kysytty, mutta ainakin toistaiseksi se saa olla salaisuus.

Edelleen tunteet menee vuoristorataa, ja tajusin senkin, että mikäli valmennuskurssille mielin, kannattaisi säästäminen aloittaa jo nyt. Pari tonnia on kuitenkin suhteellisen iso summa. Mie olenkin jo oikeastaan päättänyt kenen järjestämälle kurssille osallistuisin ja nyt tuntuukin, että onneksi se on vasta vuoden päästä!

Nyt mie alan jo nähdä kaiken kahtena. Olin eilen iltavuorossa ja tänään tietenkin aamuvuorossa ja kun on ollut hereillä jo lähemmäs 14 tuntia, alkaa väsy painamaan. On se armotonta, kun kello soi 5:30...  vaikka kuinka olisi lempeä hälytysääni.

-M-