sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Hitsin hiukkanen!

Olen aika innoissani. Katsoin eilen dokumentin Particle fever, joka kertoo Higgsin bosonin (Higgsin hiukkanen, "jumalhiukkanen") etsimisestä. Sveitsissä, Genevessä, sijaitsee hiukkasfysiikan tutkimuskeskus CERN, jossa tutkitaan aineen perusolemusta ja siihen vaikuttavia voimia. CERN:iin on rakennettu yksi suurimmista ihmisen tekemistä laitteista, hiukkaskiihdytin, ja sen avulla pyritään siis selvittämään mm. aineen eli materian syntyä.

Fyysikko Peter Higgs kehitti jo 1960-luvulla teorian, joka selittää alkeishiukkasten massan alkuperän. Tuota teoriaa ei kuitenkaan pystytty todistamaan oikeaksi ennen kuin teknologia oli kehittynyt tarpeeksi ja nyt 50 vuotta myöhemmin juuri hiukkaskiihdyttimen avulla pystyttiin todistamaan, että tuo vuosikymmenet piilossa ollut Higgsin bosoni (tai ainakin jokin hyvin samankaltainen hiukkanen) on todellakin olemassa. Herkistyin kyyneliin tuota dokumenttia katsoessani: siinä näytettiin kuinka herra Higgs oli kuulemassa CERN:in fyysikoiden tiedotustilaisuutta, jossa todisteet tuon mystisen hiukkasen olemassaolosta jaettiin koko maailmalle. Miltä hänestä mahtoikaan tuntua sillä hetkellä!


Higgs boson artist impression

Mie olen aina ollut kiinnostunut maailmankaikkeudesta, sen synnystä ja ilmiöistä. Tämä ympäröivä maailmamme on niin uskomaton ja käsittämätön paikka, että sen pohtiminen saa minun pään joskus pyörälle. Onkin niin hämmästyttävää, että ihminen kykenee fysiikan kautta todentamaan maailmankaikkeutta. Nyt olenkin tajunnut, miten kiehtova tieteenala fysiikka todellisuudessa on ja asenne sitä kohtaan on nyt täysin erilainen kuin aikaisemmin. Minunhan ei tarvitse keksiä pyörää uudelleen eikä kehittää uusia tajunnanräjäyttäviä teorioita, vaan se kaikki käytännössä kannetaan hopeatarjottimella eteeni. Minun tehtäväksi jää oppia nuo erilaiset kaavat, kehittää laskurutiini ja soveltaa kaikkea sitä tietoa, joka on käytettävissä. Ja jos ihminen pystyy luomaan teorian maailmankaikkeuden synnystä ja vieläpä todistamaan sen, ei miulla pitäisi olla mitään ongelmaa fysiikan oppimisessa. Asenne ratkaisee.

Muutenkin olen ollut todella optimistinen kaiken suhteen. Olen joka päivä opiskellut vähän, yleensä aina tilaisuuden koittaessa olen surffaillut netissä ja lukenut osan sieltä ja toisen täältä. Sitten työmatkoilla olen pohtinut lukemaani ja pikkuhiljaa olen huomannut hoksaavani miten jokin asia menee. Mie tosiaan opin parhaiten niin, että luen yhtä aihetta, sitten siirryn toiseen, palaan takaisin edelliseen jne. Se on kuin liuskekivet ikivanhassa muurissa: tieto kasaantuu limittäin ja päällekkäin. Se ehkä näyttää hieman sekavalle, mutta tarkemmin tarkasteltuna jokainen kivi on juuri oikealla paikallaan. Enää en myöskään lue vain siksi, että tavoitteena on lääkikseen pääsykokeet. Luen siksi, että jokainen aine - kemia, fysiikka, biologia - kiinnostavat aidosti. Jokaisen uuden opitun asian jälkeen janoan lisää tietoa.

Mie olenkin niin onnellinen siitä, että päätin hakea lääkikseen. Sen jälkeen olen kyllä kokenut tunteita kuin vuoristoradassa, mutta olen toisaalta saanut paljon enemmän kuin osasin kuvitellakaan ja vieläpä hyvin lyhyessä ajassa. Tiedän tehneeni oikean ratkaisun ja vaikka paikka lääkiksessä on vielä valovuosien päässä, ei se enää pelota. Ja jos ovet ei aukene lääkikseen, voinhan aina pyrkiä lukemaan fysiikkaa ;D


-M-

Lisää aiheesta Wikipedian englanninkielisiltä sivuilta:

- Higgs boson
- Partical physics

HowStuffWorks -sivustolla selkeä artikkeli Higgsin bosonista 

New results indicate that new particle is a Higgs boson -> uutinen Cernin kotisivuilla

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti